Viimeisellä harjoituskerralla katselmoimme oman ryhmämme tuotoksia, sekä joitain valittuja erityisen hyviä esityksiä. Taso oli useamminkin työn osalta todella korkealla ja vastaan tuli hyvinkin vaikuttavia esityksiä. Ainakin itseeni vaikuttivat eniten hieman synkempiä teemoja käsittelevät, mutta kuitenkin lähes poikkeuksetta positiivisen loppukaneetin omaavat työt. Hienoa grafiikkaa, hienosti valittuja kuvia ja jopa musiikkiakin oli runsaasti. Suurimmasta osasta osasi sanoa hyvinkin miten ne oli tehty, mutta muutama hyvinkin edistyksellisen näköinen esitys pisti ihmetyttämään, että jotkin ovat todella panostaneet esityksiinsä kaikilla osa-alueilla. Ideoita oli saatettua hakea jostain valmiista muotista, mutta toteutuksen ollessa korkealla tasolla ei varsinaisesti kiinnittänyt siihen huomiota, oliko itse tarkoitus mitä haettiin, niin juuri omaperäinen.

Mitkä ovat hyvän uusmedia-esityksen tai Powerpoint-esityksen Ominaisuuksia?

Ehdottomasti tärkeää on näyttävä ulkoasu. Siihen ihminen jokatapauksessa ensimmäisenä kiinnittää huomiota. Mikä taas on näyttävää, on periaatteessa kuitenkin ihmisestä itsestään kiinni. En tarkoita sitä, että esityksessä pitäisi olla krumeluuria ja sälää kauheita määriä. Enemmänkin sitä, että esityksessä on sopivassa suhteessa esimerkiksi tekstiä ja kuvia. Muutama esitys keskittyi myös täysin visuaaliseen viestintään, joka kuitenkin toimi hyvien kuvavalintojen kautta joiden lisäksi sanat olisivat olleet turhia. Omassa vertaisarvioimassani työssä oli tekstiä vain viimeisessä ruudussa.

Tärkeää on sekin, että juttu etenee sopivaan tahtiin. Käytännössä siis yhden "kalvon" näkyvissäoloaika pitää rajata sopivaksi, niin ettei esityksen katsoja kerkeä kyllästyä. Toisaalta taas luonnollisesti ei kiirettäkään kannata pitää, jotta katsoja kerkiää myös katsella tarpeeksi eikä kiiruhdeta vain kohti loppua. Riippuu toki siitäkin voiko esitystä katsoa useampaan kertaan vai vain kertaluontoisesti.

Yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin jokaisen "kalvon" ulkoasun tarkastelu. Miellyttävämpää on katsella mietittyä esitystä, jossa esimerkiksi teksti ja kuvat on asemoitu fiksusti, eivätkä ne ole ristiriitaisesti  silmää ärsyttäen jotenkin vähemmän mietitysti asemoitu. Ulkoasuun liittyy toki myös laadukkaat, hyvin mietityt kuvat tai grafiikat. Ammatitaitoisempaa kuvaa antaa heti kun kuvat eivät ole pikselimössöä tai muuten vain jo nähty tuhanteen kertaan.

Musiikin käyttö on sinänsä plussaa aina mediaesityksissä, koska sen avulla saa valjastettua paremmin katsojan tunnetiloja kuvien avustuksella. Musiikki ei kuitenkaan mielestäni ole välttämätöntä, kuvallisestikin voi välittää sanomaansa vallan hyvin. Sen käyttö kuitenkin ehkä tuo sen viimeisen silauksen esitykseen, joka voi olla parhaimmissa tapauksissa jopa lähellä mainosfilmiä tai vastaavaa.

Harjoituksissa käytiin aluksi läpi näkökulmia journalismiin ja onko Suomessa paparazzeja. Näkökulmia tehtiin journalistien ohjeiden pohjalta, jotka siis jollain tavalla ovat eettiset ohjeet julkaisun ja varsinkin sen osalta, mitä on korrektia julkaista ihmisten elämistä. Pohdin itse ainakin sitä, että ulkomailla monesti onnettomuuskuvien julkaisuraja on täysin erilainen ja siellä monesti asiat näytetään hyvinkin brutaalisti kuten ne ovatkin sattuneet. Suomessa sinänsä ollaan hyvin korrekteja ja pyritään vain näyttämään mitä on tapahtunut, ilman turhaa verisyyttä ja sen sellaista.
Tehtävään liittyen mietittiin myös mikä on tutkivaa journalismia.

Toisessa tehtävässä pohdittiin informaatioannosta mitä päivän aikana itse saa erilaisista medioista ja mitä ne ovat. Nykyäänhän tosiaan informaatioähky alkaa olla aika normaalia kun asiaa puskee joka tuutista silmille ja medialukutaito alkaa mielestäni olla aika tärkeää. Eli ei aivan kaikkea välttämättä usko tai ollenkaan huomioi erilaisten asioiden tullessa vastaan. Nykyään on osittain myös mahdollisuus siihen, että erilaisia näkökulmia voi asioihin etsiä vaikka mistä. Ei siis ole pakko vain yhteen lähteeseen tyytyä vaan voi esimerkiksi netistä etsiä vaikka minkälaisia näkökulmia.

Kolmantena tehtävänä ja varsinaisena blogi-osiona oli itse oman harjoitustyön valmistelu tutustumalla erilaisiin elämän tarkoitusta käsitteleviin teemoihin. Itse tarkemmin syvennyin tieteellisiin, filosofisiin ja uskonnollisiin näkemyksiin. Pohdin miten niihin liittyen mitä asioita ja miten pitäisi mediaesityksen kannalta esittää.

Varsinaisesti oman harjoitustyön miettiminen oli vielä osittain melkoista sekamelskaa, koska en vielä oikein ollut keksinyt minkälaista esitystä olin aikonut alkaa tekemään, saati mikä sen ydin olisi. Ideoin kuitenkin suhteellisen varmaksi siinä vaiheessa, että esitys tulisi olemaan tummasävyinen. Jonkinlaista teemaa tulisin etsimään omasta elämästä ja mielipiteitä mitä itse asiasta ajattelen. Sopivien kuvien käyttö tulisi olemaan tarpeellista ja ehkä keskittyisinkin niihin enemmän, kuin varsinaiseen tekstiin. Tekstiä tulisi olemaan "sopivasti", sillä tavalla että haluamani sanoma kuitenkin välittyisi, mutta esitys ei menisi raskaaksi tekstin sisäistämiseksi. Musiikkia tai ääniä en aikonut käyttää ollenkaan, koska en nyt varsinaisesti ollu varma asiasta osaisinko edes. Pääpiirteissään tarkoituksena oli visuaalisuuteen keskittyminen, kuvien keskittyessä jotenkin elämään ja omiin ajatuksiini elämän tarkoituksesta, joka sinänsä on hyvin laaja ja vapaamuotoinen aihe.

Näin syysaamun pikkutunneilla onkin hetkellisen unettomuuden vaivatessa helkkarin mukavaa koittaa tehdä jotain hyödyllistä, joten pureudunpa sitten viimeisimmän harjoituksen antiin niin ei mene kallisarvoista aikaa hukkaan.

1. Intertekstuaalisuus.

Intertekstuaalisuus tarkoittaa sitä, että mediateksti sisältää viittauksia toisiin mediateksteihin. Tekstit liittyvät toisiinsa erilaisilla tavoilla, kuten esimerkiksi viittauksin ja lainauksin.

Median välineiden osalta ainakin internetissä intertekstuaalisuuden hyödyntäminen on erittäinkin hyvä asia ja käytössähän se myöskin monesti on. Internetissähän kaikki muut mahdolliset artikkelit ovat helposti viittattavissa ja lainauksiinkin voi suoraan laittaa linkkiä alkuperäisiin teksteihin. Haittana osittain voi olla, että teksti voi muuttua hajanaisiksi viittauksiksi muihin asioihin.

Muiden medioiden osalta suoranainen viittaaminen ja lainaaminen on hiukan hankalampaa, koska lukijalla, kuuntelijalla tai katsojalla ei välttämättä suoraan ole mahdollisuutta asiaan tutustua viittauksien kautta. Joka tapauksessa kuitenkin juttuihin voidaan saada lisää sisältöä ja mielipidettä erilaisten intertekstuaalisuuden keinojen kautta. Tosin osittain ainakin sanomalehdet ovat jonkin puolueiden kannattajia, joten tekstit on kirjoitettu yleensä kulloisenkin puolueen väristen silmälasien läpi katsellen.

Ainakin tieteellisessä artikkelissa intertekstuaalisuus lähdeviitteineen on asiantuntijuutta. Jos intertekstuaalisuutta käyttää enemmänkin vain mahdollisena tehokeinona tai pontena omille mielipiteilleen, voi se jäädä enemmän kikkailuksi tai vastaavaksi.

2. Uutisanalyysi ja synteesi

Mitä, missä, milloin, miten, miksi ja kuka?

SEPE pelasti ennätyskalan narraajat

Perjantaiaamuna kaksi Perähikiän Patosjärvellä kalastellutta paikkakuntalaista miestä ajautuivat uhkaavaan tilanteeseen väsyttäessään valtavaa ennätysvonkaletta, jonka yhteydessä toinen miehistä joutui veden varaan ilman pelastusliivejä. Toisen miehen ripeä toiminta ja avun kutsuminen pelasti kalakaverin hengen varmalta surman suulta. Syksyisen hyinen järvivesi oli kangistanut toisen miehistä jo hypotermian partaalle, kun pelastava helikopteri saapui jälleen tekemään kipeästi kaivattua työtään.

Kalamiehet olivat kovin helpottuneita vaaratilanteen jälkeen ja toinen heistä kerkesi jo huvittuneena kommentoimaan, ettei ennätysvonkalekaan päässyt karkuun. Poliisin mukaan alkoholilla on ollut vaikutusta asiaan ja veneen varustus oli osittain puuttellinen.

SEPE-helikopteria siis jälleen tarvittiin kiireisessä pelastustyössä, jossa nopeus todellakin ratkaisee. Pelastettu kalamies kommentoi tapahtumia: "Kiitollinenhan tässä on pakko olla, vaikka viinapullot metsään jäivätkin". Joka tapauksessa tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, mutta viranomaiset kehottavat varovaisuuteen syksyisillä vesillä.

Genrenä uutisella voisi hyvinkin olla paikallisuutinen uutissähkeen muodossa. Vrt. Kaleva.

3. Representaatio

Tukevasti steretotypisoitu versio uutissähkeestä:

SEPE pelasti ennätyskalan narraajat

Syyskuisena perjantai aamuna tukevassa jurrissa kalastelleet kolmenkympin huonommalla puolella olevat Masa ja Pera onnistuivat saamaan itsensä vaihteeksi yhdenlaiseen kiipeliin, joka oli koitua toisen, ellei jopa melkein molempien kohtaloksi. Miehet olivat liikenteessä järvellä majailevan, jo aikaisemmin nuoruudessa kohdatun, valtaisan säynävän perässä. Peräkammarin pojat olivat liikenteessä mamman mukaan laittamineen termareineen ja korvapuusteineen. Isot pojathan toki kuitenkin olivat hieman miestäkin väkevämpää reissun kunniaksi hakeneet.

Tilanne kehkeytyi kun ennätysmäisen kokoinen säynävä otti kuin ottikin kiinni, miesten navetan nurkassa väkertämään wobbler-tyyppiseen viritykseen. Eihän siitä kuitenkaan hyvää seurannut kaatokännisten, sekä puuttellisin varustein varustautuneiden oman elämänsä sankarien ollessa kyseessä. Pera tipahtikin veteen, lähes veneen kaataen ja ei Masakaan aluksi meinannut oikein tajuta mitä tehdä, kun meinasi enemmänkin tainnuttaa toverinsa airolla. Ihmeen kaupalla kuitenkin miehet selvisivät rantaan hengissä ja piru vie, kalakin saatiin kylmästä hytisten kiskottua vielä rantaan, ennen avun kutsumista paikalle.

Masa ja Pera kommentoivat tilannetta myöhemmin sairaalassa muunmuassa seuraavin sanankääntein: "Niin se vaan oli luonto viedä hengen taas kerran, mutta luontoemo se kyllä saattaisi se paras vaihtoehto kuitenkin olla". Miehet jatkoivat maanitteluaan muustakin, selkeän helpottuneina kuitenkin pelastumisestaan. "Naisen hellää syliä tässä kaipailisi, mutta eihän täällä kylällä enää hampaatonta eukkoa kummempaa enää edes ole, eikä täältä oikein halua kuitenkaan poiskaan lähteä.", Pera kiteytti. Miehet  joka tapauksessa kiittelivät  SEPE:n ripeää toimintaa ja eihän reissu hukkaan mennyt, ikiaikainen vastus on nyt saalistettu ja mamma saa tehtyä mahtavat sopat.

Masa ja Perahan ovat tosiaan jo kolmen kympin tuolle puolen ikää kartuttaneita, jonkin pienen tuppukylän asukkeja, joita eivät välttämättä arkiset murheet liikaa vaivaa. Korvaukset napsahtelevat tilille, eikä asioiden suhteen oikeastaan yritetätäkään tehdä enää sen kummempaa. Aika kuluu niitä näitä näpräillessä, äitien nurkissa edelleen pyöriessä ja kuppia tasaiseen tahtiin kumotessa. Naistakaan ei varmaan välttämättä sen kummemmin ole päästy koestamaan. Luonto ja sen suomat harrastukset ovat tärkeitä, urbaania kaupunkielämää ei edes ymmärretä, saati haluta kokea. Kaupungilla käydään vain tarvittaessa pakollisilla asioilla. Asiaan kuuluu varmaankin jonkin verran nuhjuinen ja kulahtanut olemus, eikä se ole varmaan hetkeen myöskään sen kummemmin muuttunut suuntaan eikä toiseen.

Kirjoittamassa uutisessani pitäisi olla kohtuullisen riittävä annos stereotypiaa miesten olemuksesta ja yhteiskunnallisesta asemasta.

4. Genre

Harjoituksissa tutkailtiin myös parin televisiokanavan, eli YLE 1:n ja Nelosen ohjelmatarjontaa, genrejakoa ja kohderyhmiä.

YLE 1:n puolesta ohjelmatarjonta on tasaisesti pitkin viikkoa hyvin monipuolinen. Kuten arvata saattaa ja on varmasti tutuksi tullut, niin joka päivä on tasaisesti ohjelmaa kaikille kohderyhmille ja ohjelmaskaala onkin varsin laaja. Ainoa mikä lauantain tarjonnassa erottui, oli ulkomaiset sarjat, joita olikin tarjolla 22% osuudella päivästä, toki nekin jaoteltu hyvinkin laajasti eri kohderyhmille, suomenruotsalaisia unohtamatta.
Vertailimme myös tarjontaa arkipäiviin, mutta oikeastaan suuria muutoksia ei asiassa ollut. Uutisten ja ajankohtaistiedon määrä kasvoi huomattavasti Aamu-TV:n astuessa kuvioon, mutta muuten jako pysyi tasaisena, osittain elokuvien korvatessa sarjojen vähempää määrää.

Nelosen tarjonta lauantain osalta on hyvin viihdepainotteista, uutisia ei koko päivänä nähdä kuin vaivaisella 1,3% osuudella päivän tarjonnasta. Kotimaisia sarjoja tarjonnasta on 17,5% ja ulkomaisia sarjoja peräti 27%. Elokuviakin nähdään kohtuullisen riittävät kolme kappaletta lauantai-illan aikana. Nelosen aamu on lauantaisin pyhitetty pitkälti urheilulle. Kohderyhmänä lienee vahvasti ikähaarukkana 15-35 vuotiaat, jos nyt mitään noin jyrkästi pystyy rajaamaan, mutta näin kuitenkin suurinpiirtein. Perusperiaatteena kuitenkin se, että viihdyttävää ohjelmaa on paljon ja asiapitoisuus on ainakin lauantaina vähempänä. Kaikkia ikäryhmiä ei edes yritetä kosiskella kanavan pariin. Viikolla nelonen on huomattavasti painottunut varsinkin ulkomaisiin sarjoihin, elokuvien jäädessä vähemmälle. Muu ohjelmatarjonta pysyy aika selkeästi samanlaisena, myös uutislähetykset pysyvät pitkin viikkoa vähäisinä.

Taas onkin aika palata blogin pariin kirjoittamaan mietteitä viimeisimmästä harjoituksesta ja tulihan siellä hieman kotitehtäviäkin.

Ensimmäisessä tehtävässä piti analysoida neljän kuvan sarjaa ja niiden yhteyksiä toisiinsa. Kuvien välisistä yhteyksistä voisi ainakin mainita esimerkiksi, että ne ovat luontokuvia ja neljä vuodenaikaa, koska kaikki kuvat kuvasivat teemoittain vuodenaikoja. Kauempaa haettuna esimerkkinä voisi kuvitella kuvien yhteydeksi ilmastonmuutosta.

Ikoni-indeksi-symboli
Kuvia piti myös tarkastella edellämainittuja kuvan analysointiperusteiden kautta. Kuvista löytyi enemmän tai vähemmän sanottavaa hieman kuvasta riippuen. Aavikko kuvasta löytyi ainakin jakautumista hyvään ja pahaan tai vastaavaan kaksijakoiseen vastakkainasetteluun. Jäävuorikuvassa symbolisesti ajateltuna voidaan viitata ilmastonmuutokseen ja napajäätiköiden sulamiseen, tai sitten vastaavasti sanontaan jäävuoren huipusta, sillä suurin osa jäävuoresta on piilossa veden alla. Jääkarhu kuva on ainakin hauska ja voisi toimia jossain oikeana hauskana varoituksena liukkaasta lattiasta tai muusta vastaavasta. Koirakuvasta ei välttämättä näillä analyysin keinoilla välttämättä suoraan löydä yhtään mitään, mutta ainakin periaatteessa kuitenkin voidaan ajatella, että viaton luontokappale on päässyt vapaaksi rauhaisaan ja pysähtyneeseen kesäiseen luontoon, kuten eläimin kuuluukin aina välillä päästä. Urbaanissa ympäristössä moinen toiminta on vaikeampaa ja ehkä enemmänkin jopa vaarallista liikenteen takia.

Syntagma-paradigma
Keittiössä otetusta kuvasta piti miettiä näiden analyysikeinojen kautta jotain hienoa sanottavaa. Mieleen tuli ainakin, että keittiöympäristöä rikkoo pahasti kuvassa olevat puhelimet. Mikä niiden tarkoitus taas on ollut, jäi hämärän peittoon. Kuvaa hiukan leikkelemällä saimme aikaiseksi aikalailla erilaisen näkymän. Kiireinen keittiö muuttui karpalovodkan ja valmiiksi leikattujen sitruunaviipaleiden ansiosta juhlien aikaiseksi keittiönäkymäksi.

Metafora
Metafora oli selkeä rasismin vastainen vaikuttaminen. Toisaalta enemmistöä edustava valkoihoinen nainen on kuitenkin keskellä ja muiden rotujen edustajat taustalla, eli silti kuitenkin vahvempi kärjistetysti sanottuna valtarotu on etualalla.

Konnotaatio ja myytti
Lyhykäisyydessään maalaus "Lemminkäisen äiti" kertoo erilaisten myyttien, Kalevala-mytologian ja värimaailmansa kautta kuoleman olemassaolosta, kärsimyksestä ja äidin rakkaudesta hänen pelastaessaaan Lemminkäisen kuolemalta Tuonelan virrasta. Asiaan liittyy myös yleinen uutistenkin kautta välittyvä kuva siitä, että nainen kärsii aina eniten erilaisissa asioissa kuten sodat, onnettumuudet tms.

Viisi symbolia
-miehen symboli
-naisen symboli
-pentagrammi
-hakaristi
-risti

Elekieliset merkit
Mieleeni juolahti selkeinä esimerkkeinä nyökkääminen, pään pudistaminen, keskisormen näyttäminen ja olkapäiden nostelu. Mitä  nämä sitten tarkoittavat ja mitä kulttuurisia eroja niiden merkityksissä on? En nyt oikein selville hirveästi saanut mistään, mutta sen verran ainakin jostain kuulin, että jossain Kauko-Idän maissa nyökkäämisen ja pään pudistamisen merkitys on päinvastainen. Jos tämä paikkansa pitää ja varmaankin pitääkin joissain kulttuureissa, voi länsimaalaisella olla ihmettelemistä erilaisissa tilanteissa. Keskisormen näyttäminen on Wikipedian valtaisten tietolähteiden perusteella ollut olemassa jo muinaisesta Kreikan kulttuurista lähtien ja sen merkitys on ollut aina sama, ettei välitä ihmisestä jolle sitä näyttää. Kulttuurillisista eroista en tiedä, mutta uskoisin ettei tällä mahdeta ikinä mitään hyvää tarkoittaa. Olkapäiden nostelu tarkoittanee yleensä ettei tiedä mitä oikein sanoisi tai "ihan sama". Jälleen kulttuurisia eroja ei oikein osaa sanoa, eikä varsinaisesti asiasta mitään löytynytkään. Japanilaiseen kulttuuriin liittyen kuitenkin mieleen tuli, että siellä mies on niin paljon isommassa asemassa naiseen nähden, että koetaan loukkauksena, jos ensimmäisenä tervehtii tai puhuttelee naista seurueessa, jossa mukana on myös mies. Ilmeisesti vieläpä niin, että on aivan sama missä asemassa mukana oleva mies on.

Euron kolikot
Pienenä näsäviisasteluna alkuun, kaikissa Suomen eurokolikoissahan ei ole Suomen leijonavaakunaa, vaan  yhden euron kolikossa on joutsenia ja  kahden euron kolikossa on hillan kukkia. Suomen joutsenhan on hyvä toinen symboli,  kansallislintukinhan se myös on.  Hillan kukkia en sinänsä pidä aivan niin täysin hyvänä symbolina ainakaan ulkomaalaisia miettien, mutta toisaalta se symboloi  Suomen luontoa. Se onkin kinkkisempää mikä voisi olla parempi symboli. Kaikille rakkaan jääkiekonkin suhteen puhutaan aina Suomen leijonan taistelusta ja mikä olisikaan parempi kuvaamaan kansakuntaamme, vaikkakin täällä paljon savannia olekaan.

Muiden maiden kolikoissa näkyy ainakin monesti jonkun ilmeisesti tunnetun henkilön kasvot, joten varmaankin Suomen pitäisi kolikkoihinsa lyödä Kekkosen naama. Siinä on ainakin tunnettu kasvo ja henkilö on muutenkin ollut vaikuttava henkilö historiassa. Varsinaista symbolia en kuitenkaan osaa keksiä, vaikka kuinka mietin. Tärkeitä asioitahan varmaankin suomalaisille kuitenkin luonto ainakin on, joten jostain sieltä se symboli varmaan olisi peräisin. Aika kornilta ainakin näyttäisi, jos maksuvälineisiin läntättäisiin kännykän kuva, vaikka kuinka se nykyistä Suomea kuvaisikin.

Jälleen pitänee palata blogin pariin viimeisimmän harjoituksen sisältöä pohtien.

Harjoituksen alussa oli muutamia esimerkkisivustoja, joista piti tutkia mahdollista toistetta ja entropiaa. Valikoimasta löytyi Ylen, Seiskan, Oulun Kärppien kotisivut sekä parin bändin kotisivut. Tutkiskelin asiaa hiukan kaikkien sivujen osalta, jossain mystisessä motivaatiopuuskassa, vaikka tehtävässä pitikin tutustua vain pariin sivuun. Huomioina oli ainakin sellaista, että bändien kotisivut olivat hyvinkin toisteisia. Toiste ainakin näissä tapauksissa on varsin hyvä asia, koska bändien sivuilta yleensä varmaankin tongiskellaan samoja asioita ja käteväähän ne on löytää suhteellisen helposti ja nopeasti. Ylen ja Oulun Kärppien sivut olivat myös varsin toisteisia ja sisältö oli ennalta arvattavaa. Seiskan suhteen sitten asiat olivat hieman toisin, eli ne olivat osin varsin entropia painotteiset. Tosin itse lehtikin on mielestäni juuri sellainen. Lööppi antaa olettaa paljon ja vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta sisältö milloin mitäkin huttua. Pääasiallisena huomiona on, että toiste auttaa löytämään haluamiaan asioita sivuilta.

Seuraavaksi tuli analysoida dna Finlandin kotisivuja Jakobsonin juttuja silmällä pitäen. Osasta asioista nyt osasi hiukan vähemmän sanoa kovin uraauurtavia päätelmiä, mutta osasta varsin mukavasti kuitenkin. Enpä ollutkaan dna:n sivuilla käynyt aikoihin taannoisen operaattorivaihdoksen jälkeen, mutta enpä kyllä tule varmaan hetkeen toistamiseenkaan käymään. Aistiärsykkeitä oli joissakin määrin riittävästi, kuten yrityksen mainoskampanjoissa, mutta pahempaakin on nähty.

Blanko ry:n logon ja kotisivujen ulkoasun yhteyden pohtiminen oli... no jonkinlaista. Hankalaa oli keksiä yhteneväisyyksiä valtavasti, mutta värimaailmasta kuitenkin jotain löytyi. Helpotuksen huokauksena kuitenkaan logon teemaa ei ole sen kummemmin hyödynnetty sivujen designissa. Logossa ei mielestäni mitään vikaa ole, mutta jos sitä enemmän käytettäisiin sivujen yhteydessä, voisi tulos ehkä näyttää rasittavalta.

Lopuksi keksimme muutaman terävän sloganin Blanko ry:n käyttöön. Pitänee selailla ehdotelmia ja ottaa asia esiin hallituksen kokouksessa.

Syynimaa vaikenee... tai no tämä muutama neliömetri siitä ainakin.